Eeviz 20.6.2012 klo 19.15

Luottamus ja itseinho

Eli en oo pitkään aikaan taas kirjottanu mut nyt on pakko tulla vähän purkaa mieltä.

Luottamuksesta nyt ensin alkuun. Vihaan sitä ku osa ihmisistä tekee niin et aluks lupaa jotain ja sit ollaan kummatki innoissamme ja sit se peruuntuu. Joko se toinen ei ilmota mitään tai sit ilmottaa sillon ku kysyy et voiko nyt tulla tai jotai. Tai se et siirtää tapaamista eteenpäin ja sit peruu, peruu ja peruu. Mut no eipä ole mun ongelma jos mun seura ei kiinnosta -__- Mä tekisin mitä vaan kunhan mun ei tarvis olla koko ajan yksin. Mä en oo koko kesäloman aikana ollu muutaku Jasminan kaa pari kertaa. Muita ei tunnu ees kiinnostavan...
En haluis olla juhannustaki yksin mut ei kyl kauheesti huvittas lähtee sinne minne oon luvannu mennä... Koska seki kumminki kyl varmaan peruuntuu -_- Vaikka ei se musta silti kiinni oo. Perukoon. Ihan sama.

Ja sitte itseinhosta.
Mä juu inhoon/vihaan jne. itteeni. Yks päivä yritin mennä peilin eteen ja sanoo et oon kaunis, mut aloin itkee. Mut mä en silti oo tekemäs itelleni enää mitään. Vaikka netin masennustestit (joihin en luota) näyttää tältä:

 Sait 24 masentuneisuus-pistettä
Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että saatat potea vaikeaa masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.


Sait 2 ahdistuneisuus-pistettä
 Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että saatat potea keskivaikeaa ahdistuneisuutta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.


Sait 0 aktiivisuus-pistettä
 Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että aktiivisuutesi ja itseluottamuksesi ei ole paras mahdollinen, mikä saattaa vaikeuttaa kykyäsi selviytyä eteen tulevista ongelmista ja paineista esim. työ- ja perhe-elämässä tai taloudellisissa ja asuntoasioissa. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.

Tajusin eilen kuinka paljon mua rakastaa ne ihmiset jotka mua rakastaa. Se tuli vähä ikivän jutun kautta kyl mut silti. Tuli tän jutun kautta josta ei voi kukaan olla ollu kuulematta http://www.iltalehti.fi/uutiset/201206190081757_uu.shtml
Aluks mä en tienny koko asiasta mitään, koska en ollu vielä käyny koneella. Isä kerto mulle ekana. Sillon ei tiedetty viel mitään asiasta. Sillon oli vasta toi uutinen tullu minkä linkin laitoin. Mä sitte mun veljen kanssa mietein vaihtoehtoja kuka se ois voinu olla. Sitte julkastiin lisä tietoa... Ja kuvia siinä vaiheessa ei ollu enää paljon vaihtoehtoi sille kuka se ois voinu olla. Sitte tuli äiti kotiin. Se tuli itken kertoo kuka se oli. Siinä vaiheessa mä nuosin tästä koneen vierestä sanaakaa sanomatta ja halasin äitii. Siinä me sit kummatki itkettii ja halattii toisiimme ainaki viis minuuttia ellei pidemmäänki. Ja sit äiti sano sen mitä en odottanu sen sanovan "Toivottavasti teille ei vaan koskaan tapahdu mitään". Sillon mulle tuli tunne et mua rakastetaan. Ja niinku joku viisas joku joskus mulle sano "Sua ei vihaa kukaan muu ku sä itte". Ehkä se pitää paikkansa.

Ja nyt sit viel vähän sekalaista höpinää.
Mulla oli tossa tosi pitkän aikaa sillai ettei koskettimien  soitto sujunu yhtään. Joka ainoassa kappaleessa tuli virheitä. Nyt onneks sujuu taas. Alko eilen sujuu. En tiiä johtuko se järkytyksestä vai mistä. Koko Pomarkku oli ihan sekasin eilen just ton uutisen takii. Mä ymmärrän kyllä. Tääl asuu vaan n. 2500 henkilöö ja sellaselle yhteisölle ku täällä on toi on järkytys. Täällä kaikki vähintään tuntee toisensa. Ja suurin osa on varmaa sukuu toisillensa =D  Tai sit koskettimien soitto alko sujua ku opettelin uusii kappaleita. En kyl usko et se siitä johtu. Mut oli miten oli nyt soitto sujuu! =) Ja alkaa muutenki tuntuu et kaikki muuki sujuu. Paitsi tietty on yksinäistä ku kukaan ei haluu hengata. Paitsi Jazzu, mut siin on vaa vähä ongelmana se ku se asuu nii kaukana =/ Mut no. Toivottavasti asiat vaa sujuis vielä sitte ku koulu alkaa. Mä en jaksais taas samallaista stressiä mitä nyt on ollu. Mut toisaalta nyt ei tarvis autokouluu käydä jne.. Se aiheutti mulle kans ihan jäätävästi stressii... Jopa niin paljon itkin autokouluopettajan nähde. Yleensä en itke kenenkään nähden. Paitsi tosi läheisten ihmisten nähde. Tai itseasiassa ku miettii mä en bussissa nyt keväällä muuta tehnytkää ku itkeny... Mut no asiat ja ihmiset muuttuu. Mul on onneks silti ollu faces juttelu seuraa ja jazzulle saanu avautuu nii asiat tuntee oikeesti valosammilta. Tai sit se johtuu vuoden ajasta =D Mut eipä sillä välii mä elän päivä kerralla ja nyt tuntuu tältä. Huomenna saatan vaan maata sängyssä ja miettii kuinka perseestä mun elämä on. Mutta eipä sillä välii. =) Ohhoh ku taas alkaa asiat lentää haarukasta kukkakeppiin vai miten sen ilmaisis...

Mullekin saa kommenttia pistää vaikka suurin osa seuraajista on Jazzun tuttui... Mun juttuja ei oo KUKAAN IKINÄ kommentoinu =(